Tiernet

Yksi keskeinen piirre Jackendoffin mallissa on representaatioiden jakaantuminen eri kerroksiin. Kerrokset ovat omia itsenäisiä representaation osiaan. Kerrosajattelu on lähtöisin fonologiasta, jossa 1980-luvulta asti on katsottu fonologisen representaation koostuvan erillisistä mutta toisiinsa kytköksissä olevista kerroksista, esim. tavurakenne, ajastuskerros (timing tier), melodia (varsinaiset äänteet) jne. ovat eri kerroksissa. Ongelmana on, että on mahdotonta tietää mikä autonominen rakenne on oma representaationsa ja mikä jokin representaation yksi kerros.

Voidaankin ajatella, että representaatioita ei Jackendoffin mallin mielessä oikeastaan tarvita. Koko kielioppi ja mieli voi perustua kerroksiin ja niiden välisiin kytkentöihin. Kutsun tätä ajatustapaa Tiernet-malliksi. Hahmotelma suomen kielen Tiernet-kieliopista saattaisi näyttää seuraavanlaiselta (malli on tässä vain alustava):

Malliin kuuluu kolme komponenttia, jotka eivät ole omia representaatioitaan: leksikko, konstruktiot ja morfologia. Nämä komponentit sisältävät kiteytyneitä kerrosten välisiä kytkentöjäja kiteymien keskinäisiä suhteita. Niinpä kieliopillistuminen ja leksikaalistuminen on luonnollista kuvata mallin avulla "kiteytymiseksi" (tai semioottiselta kannalta symbolististumiseksi".) Kutakin näistä komponenteista käsitellään erikseen omilla sivuillaan.

Tiernet-mallilla on ominaisuuksia, joiden ansiosta se poikkeaa sen pohjana olevasta Jackendoffin mallista.

• AVOIMUUS. Malli on avoin, eri kielissä voi olla osittain käytössä eri kerrokset. (Esim. suomessa ei ole toonia.) Erilaiset kytkennät voivat selittää kielten eroja (Esim. suomessa sanajärjestys ei ole yhtä vahvasti kytketty syntaktisiin funktioihin subjektiin ja objektiin kuin vaikkapa englannissa.)

• PERINTEISTEN RAJOJEN MURTAMINEN. Kysymys siitä, missä kulkevat kielijärjestelmän ("language faculty") rajat, on epärelevantti. Yhtä epärelevanttia on myös kysyä, mikä kuuluu syntaksiin ja mikä semantiikkaan jne.

• YKSINKERTAISET RAKENTEET. Tiernetin "mikromodulaarisuus" perustuu hyvin yksinkertaisiin rakenteisiin ja niiden kytkentään.

• KYTKENTÖJEN ERI VAHVUUDET. Malli mahdollistaa myös heikommat ja vahvemmat kytkökset eri kerrosten välillä. Näin ollen hyvin se on lähellä paitsi modulaarista myös konnektionistista ajattelutapaa.

• LEKSIKON, KONSTRUKTIOIDEN JA MORFOLOGIAN ERI- JA SAMANLAISUUS. Mallin avulla voidaan entistä paremmin hahmottaa, mitä yhteistä morfologialla, leksikolla ja konstruktioilla on ja mitkä ovat niiden keskinäiset suhteet.

(1) (2) (3) (4) (5)

Urpo Nikanne, maaliskuu 2002