Tekstit
  Johdanto
  Modulaarisuus
  Käsiterakenne
  Leksikko
  Konstruktiot
  Spatiaalisuus

Konstruktioiden asema kieliopissa

Konstruktioiden asemasta konstruktioiden tutkijoilla on kaksi oletusta:

Vahvan oletuksen mukaan koko kieli perustuu konstruktioihin, ei tarvita mitään muuta. Heikomman oletuksen mukaan on paitsi konstruktioita, myös produktiivisia sääntöjä.

Seuraava Adele Goldbergin (1995) esittämä konstruktion määritelmä kuvaa hyvin ongelmaa:

A Construction (C) is such mapping between form (Fi) and meaning (Si) that there is at least some aspect in the pair (Fi, Si) that cannot be completely predicted from the parts of the C or from other previously established constructions.

Goldbergin määritelmä on suppeampi kuin aikaisemmin esitetty luonnehdinta, koska Goldberg rajoittaa konstruktiot koskemaan pelkästään muodon ja merkityksen välistä kytkentää. Tästä määritelmästä on kaksi ilmeistä seurausta:

• Määritelmä sisältää piilo-oletuksen, että on myös yleisiä sääntöjä, joilla muodon ja merkityksen osat voidaan toisiinsa ennustettavasti yhdistää.
• Jos oletetaan konstruktio, niin se ennustaa muodon ja merkityksen suhteen. Mutta sitten konstruktio on vaikea määritellä poikkeukselliseksi muodon ja merkityksen kytkennäksi.

Ylipäätään, jos on olemassa poikkeus, on olemassa myös yleisempi sääntö. Jos konstruktiot määritellään poikkeuksellisiksi rakenteiksi, oletetaan samalla, että ne ovat poikkeuksia joistain yleisemmistä periaatteista.

Konstruktioiden käsittely perinteisissä suomen kieliopeissa

Tässä alaluvussa tarkastellaan sitä, kuinka konstruktioita on käsitelty perinteissä ja kaikkien tuntemissa suomen kieliopeissa. Ensin esittelen Setälän kieliopin kuvausta ablatiivista. Sitten Penttilän kieliopin kuvausta ablatiivista. Sen jälkeen käsitellään Hakulisen ja Karlssonin lauseopin peruslausetyyppejä konstruktioiden näkökulmasta.

Urpo Nikanne, maaliskuu 2002