Tekstit
  Johdanto
  Modulaarisuus
  Käsiterakenne
  Leksikko
  Konstruktiot
  Spatiaalisuus

Hyötyjä, kärsijä ja neutraali taipuja

Semanttisten roolien yhteydessä on usein käytetty termejä hyötyjä (beneficiary) ja kärsijä (malefactive). Konseptuaalisessa semantiikassa (Jackendoff 1987, 1990; Nikanne 1995) nämä roolit ymmärretään taipujan alatyypeiksi. Tilanteen hyödyllisyys tai haitallisuus katsotaan vastaanottavan osapuolen näkökulmasta.

Suomessa hyötyjä ja kärsijä ovat yleensä kontekstisidonnaisia eivätkä leksikaalisesti ilmaistuja kategorioita. Joidenkin verbien yhteydessä hyötyjä on ainoa taipujan mahdollinen alatyyppi. Esimerkiksi verbin auttaa objekti on hyötyjä. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa lause Pekka auttaa Maijaa. Jos auttaminen epäonnistuu, eikä Pekan toiminnasta ole varsinaista apua, ei tilanteeseen voi viitata auttaa verbillä (Pekka auttoi Maijaa). Korkeintaan voidaan käyttää ilmausta Pekka yritti auttaa Maijaa. Selvästi kärsijä on esimerkiksi kärsiä- tai kitua-verbien subjekti tai vaikkapa verbien kiusata, rääkätä ja kiduttaa objekti.

Useimmiten kuitenkin hyöty tai haitta selviää kontekstista. Dominointi on neutraalia: Pekka[tekijä] panee kirjan[taipuja] pöydälle; Koira[tekijä] kaivaa nurmikkoa[taipuja]. Vaikka verbiin sinänsä sisältyisi myönteisiä (suudella jtak, ostaa jllk jtak, jne.) tai kielteisiä (lyödä jtak, pelotella jtak, jne.), vasta kontekstista riippuu, onko tapahtuma taipujan kannalta myönteinen vai kielteinen: suudelma voi olla ei-toivottu ja pelottelu toivottua jne. Tässä suhteessa nädenkin verbien taipuja on leksikaalisesti neutraali. Verbit eroavat selkeistä hyötymis- ja kärsimisverbeistä (auttaa, kärsiä ym.), joissa konteksti ei vaikuta taipujan alatyypin tulkintaan.

Notaatiossa käytetään seuraavia merkintöjä:
 

UN+ on UN-funktio, joka valitsee hyötyjän.
UN- valitsee kärsijän.
UN valitsee neutraalin taipujan.

(1) (2) (3) (4)(5)(6) (7)(8) (9) (10)

Urpo Nikanne, maaliskuu 2002