Tekstit
  Johdanto
  Modulaarisuus
  Käsiterakenne
  Leksikko
  Konstruktiot
  Spatiaalisuus

Temaattisen kerroksen kombinoitumissäännöt

Valinta

Funktioiden kombinoituminen keskenään ja tilanteen osanottajiin (semanttisten roolien kantajiin) perustuu funktioiden kykyyn valita ympärilleen muita elementtejä. Tätä kykyä kutsutaan valenssiksi tai yksinkertaisesti valinnaksi.

Notaatiossa (Nikanne 2002) valintaa merkitään nuolella:

Nuoli osoittaa valitsijasta valittuun elementtiin. Nuolen suunnalla ei muuten ole sinänsä väliä, mutta konvention mukaan vaikutusala, ja samalla nuolen suunta, temaattisessa kerroksessa kulkee vasemmalta oikealle funktioista toisiin funktioihin ja alhaalta ylös funktioista tilanteen osanottajiin.

Esimerkiksi seuraavasti:

Lause: Pekka vei lasin kaappiin.

Funktioiden muodostamaa ketjua (CAUSE --> GO --> TO --> IN) kutsutaan f-ketjuksi (f-chain) ja argumenttien muodostamaa tasoa (PEKKA, LASI, KAAPPI) kutsutaan argumenttitasoksi (argument level).

Funktioketjun muoto

Koko temaattisen kerroksen ydin on juuri funktioketju. Se valitsee myös argumenttitason. Funktioketjun hyvämuotoisuus (well-formedness) perustuu seuraavaan skeemaan:

F-ketjuskeema

Merkintä tarkoittaa seuraavaa: f3 on mikä hyvänsä vyöhykkeen 3 funktio, f2 on mikä hyvänsä vyöhykkeen 2 funktio ja f1 on mikä hyvänsä vyöhykkeen 1 funktio. Tähti (*) jonkin funktion jäljessä tarkoittaa, että rakenteessa voi olla 0, 1 tai useampi kyseisen tyyppinen funktio. Niinpä skeeman mukaan rakenteessa pitää olla vähintään ja korkeintaan yksi vyöhykkeen 2 (kuviovhöhykkeen) funktio. Sen sijaan vyöhykkeen 3 (aiheutusvyöhykkeen) ja vyöhykkeen 1 (taustavyöhykkeen) funktoita ei tarvitse hyvämuotoisessa funktioketjussa välttämättä olla ainuttakaan, mutta niitä voi olla yksi tai jopa useampikin peräkkäin.

Funktioketjuskeema rajoittaa funktioiden järjestyksen ketjussa. Kunkin vyöhykkeen funktiot asettuvat omalle alueelleen siinä järjestyksessä, että mahdollisilla aiheutusvyöhykkeen (3) funktio(ide)n vaikutusala sisältää kuviovyöhykkeen (2) funktion ja kuviovyöhykkeen funktio puolestaan saa kaikki funktioketjun taustavyöhykkeen (1) funktiot omaan vaikutusalaansa. Tästä johtuu nimi vyöhyke: vaikutusala kulkee järjestyksessä 3 --> 2 --> 1 eikä vyöhykkeen 3 funktio saa vyöhykkeen 1 funktiota omaan vaikutusalaan muutoin kuin vyöhykkeen 2 funktion kautta.

Esimerkiksi seuraavat käsitteet ovat hyvämuotoisia:

F-ketjun muoto f3 --> f2 --> f1 noudattaa f-ketjuskeemaa. Siinä on yksi f2 (GO) ja f3 ja f2 ovat omilla paikoillaan. Tämä rakenne on yhteinen vaikkapa seuraaville lauseille:
  Isäntä toi koiran kotiin.
  Isäntä lähetti koiran kotiin.
  Isäntä sai koiran menemään kotiin.
  Isäntä talutti koiran kotiin.
  jne.

F-ketjun muoto on f3 --> f3 --> f2 --> f1 noudattaa f-ketjuskeemaa. Rakenne on yhteinen vaikkapa seuraaville lauseille:
  Emäntä sai isännän pitämään koiraa kopissa.
  Emäntä pakotti isännän pitämään koiran kopissa.
  Emäntä houkutteli isännän pitämään koiran kopissa.
  Emäntä juoni isännän pitämään koiran kopissa.
  jne.

F-ketjun muoto f2 --> f1 noudattaa f-ketjuskeemaa. f3 ei ole välttämätön osa hyvämuotoista f-ketjua. Rakenne on yhteinen esimerkiksi seuraaville lauseille:
  Emäntä meni kaivolle.
  Emäntä riensi kaivolle.
  Emäntä joutui kaivolle.
  Emäntä tuli kaivolle.
  Emäntä pyyhälsi kaivolle.
  Emäntä ajautui kaivolle.
  jne.

F-ketjun muoto f2 --> f1 --> f1 noudattaa f-ketjuskeemaa. Rakenne on yhteinen esim. seuraaville lauseille:
Koira meni pöydän alle.
Koira juoksi pöydän alle.
Koira putosi pöydän alle.
Koira eksyi pöydän alle.
jne.

F-ketjun muoto f2 noudattaa f-ketjuskeemaa, sillä sen paremmin f3 kuin f1:kään ei ole pakollinen osa hyvämuotoista f-ketjua. Rakenne on yhteinen esimerkiksi seuraaville lauseille:
  Emäntä tanssii.
  Emäntä nauraa.
  Emäntä kelluu.
  jne.

Sen sijaan sellaiset rakenteet kuin esimerkiksi seuraavat eivät noudata f-ketjuskeemaa, eikä niistä saa järkeviä esimerkkilauseita. (Sitä voi kukin mielessään koettaa.)

Rakenteessa on kaksi f2:ta (GO ja STAY) vaikka yksi on vain sallittu.

Rakenteessa ei ole ainuttakaan f2:ta vaikka yksi on pakko olla.

Tässäkään rakenteessa ei ole f2:ta. Jos sanotaan pelkästään Kopissa, on kontekstista selvittävä mikä tai kuka on kopissa. Toisin sanoen f2-funktio (vastaa verbiä on) ja sen argumentti (teema mikä tai kuka) on pakollinen osa merkitystä, jotta se olisi mielekäs.

Funktiot ovat väärässä järjestyksessä (f2 --> f3 --> f2 --> f1).

(1) (2) (3) (4)(5)(6) (7) (8) (9) (10)

Urpo Nikanne, maaliskuu 2002