Tekstit
  Johdanto
  Modulaarisuus
  Käsiterakenne
  Leksikko
  Konstruktiot
  Spatiaalisuus

Käsiterakenteen ja lauserakenteen kytkennät

Käsiterakenne on kytköksissä lauserakenteeseen monella tavoin. Erilaisia kytkennän osa-alueita ovat argumenttien kytkentä, konstruktiot, leksikko, ym. Tällä sivulla käsitellään lyhyesti argumenttien kytkentää.

Argumenttien kytkentä

Yleistä

Argumenttien kytkentä tarkoittaa argumenttitason (teema, aiheuttaja, kohde, jne.) kytkentää syntaktiseen rakenteeseen.

Yleensä temaattiset argumentit kytkeytyvät syntaktisiin argumentteihin (subjekti, objekti). Verbit ja P:t (postpositiot, prepositiot, paikallissijat) kytkeytyvät funktioihin ja f-ketjun fragmentteihin.

Implisiittinen argumentti

Toisinaan temaattinen argumentti on implisiittinen eli sitä ei (yleensä) ilmaista syntaksissa. Esimerkiksi verbin ampua teema on 'ammus', vaikka sitä ei lauseessa yleensä ilmaista:

Pekka ampui Villeä.

Yläindeksillä I ilmaistaan implisiittiset argumentit.

DA-järjestelmästä

Yksi argumenttien kytkennän keskeisimpiä osia on se säännöstö, joka määrää subjektin ja objektin kytkennöistä temaattisiin argumentteihin. Konseptuaalisessa semantiikassa (Nikanne 1997b) tämän kytkennän oletetaan olevan epäsuoraa. Kytkentäsäännöstö edellyttää kahta kategoriaa, joista käytetään lyhennettä DA (Direct Argument):

DA1

Ensimmäinen argumentti, "looginen subjekti"

DA2

Toinen argumentti, "looginen objekti"

Säännöt, joita tarvitaan ovat seuraavat:

(i) Jokainen verbin leksikaalisen f-ketjun valitsema temaattinen argumentti on potentiaalinen DA.
(ii) Implisiittinen argumentti ei voi olla potentiaalinen DA.
(iii) Potentiaaliset DA:t järjestetään oikealta vasemalle järjestykseen DA1, DA2.

Näihin voidaan lisätä seuraava selittävä periaate:

(iv) Ylijääneet potentiaaliset DA:t (jos potentiaalisia DA:ita on yli kaksi) liitetään verbin argumenttirakenteeseen käyttämällä sopivaa leksikaalista keinoa (esim. postpositiota, paikallissijaa, tms.).

DA1:n ja DA2:n oletusarvoista kytkentää subjektiin ja objektiin rajoittaa seuraava sääntö:

      DA:iden oletusarvoinen kytkentä syntaksiin:
          DA1 - - - SUBJ
          DA2 - - - OBJ

Jos siis mitään muuta ei ole spesifioitu, noudatetaan tätä sääntöä. DA1 ei ole sama kuin subjekti tai DA2 sama kuin objekti, koska toisinaan on poikkeuksellisia spesifiointeja. Esimerkiksi saada verbin f-ketju on GO → TO mutta kohde (TO-funktion argumentti) onkin subjekti ja teema (GO-funktion argumentti) on objekti: Pekka[SUBJ, kohde] sai kirjan[OBJ, teema].  Teknisesti tällaiset tapaukset voidaan kuvata niin, että niissä on poikkeuksellinen kytkentä: DA1 - - OBJ, DA2 - - SUBJ.

(1) (2) (3) (4)(5)(6) (7) (8) (9) (10)

Urpo Nikanne, maaliskuu 2002