Vedenalaistutkimuksen monet menetelmät
Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma (VELMU) käynnistyi vuonna 2003 Saaristomeren pilottivaiheella. VELMUn tutkimushankkeet on kuvattu ympäristöhallinnon VELMU-sivuilla. VELMU-karttapalveluun aineistoja tuottaneista organisaatioista keskeisimmät käyvät ilmi Etusivulta.
Yksi suurista haasteista VELMUssa on löytää sopivat menetelmät eri tiedontarpeisiin. Laajojen alueiden kartoitus on mahdollista vain eri menetelmiä yhdistelemällä ja kustannustehokkaita menetelmiä kehittämällä.
Biologisissa tutkimuksissa on usein välttämätöntä päästä lähelle tutkimuskohdetta. Jos esimerkiksi halutaan selvittää makrolevälajisto, tutkija sukeltaa paikan päälle havainnoimaan ja keräämään näytteitä myöhempää määritystä varten. Mikäli kuitenkin eliöyhteisötason tieto riittää, on usein vedenalainen videokuvaus ("drop-video") riittävän tarkka tutkimusmenetelmä. Videokuvauksen etuna on, että videokuvaa voidaan tulkita tarvittaessa uudelleen.
Drop-video -menetelmää hyödyntää mm. Metsähallitus (Metsähallituksen merialueiden inventointiohjelma MERLIN). Metsähallituksen käyttämiä inventointimenetelmiä kuvataan raportissa Inventering av Skärgårdshavets undervattensnatur. Myös kuvapankin Menetelmät-osion valokuvat tutustuttavat MH:n tutkimusmenetelmiin.
Vasemmalla Metsähallituksen vedenalaista videokuvaa. |
Pohjaeläimiä tutkitaan pohjaeläinnäytteitä ottamalla. Kalojen lisääntymisalueita kartoitetaan nuottauksella, ilmakuvatulkinnoilla ja sukeltamalla. RKTL:n VELMU-inventoinnissa käyttämistä tutkimusmenetelmistä löytyy havainnollista tietoa RKTL:n sivuilla.
Merigeologisessa tutkimuksessa ovat käytössä eri tyyppiset luotaus- ja näytteenottomenetelmät (ks. GTK:n merigeologinen kartta ja merigeologiset tutkimusmenetelmät GTK:n sivuilla). Pohjanäytteenottoa tutkimusalus Arandalla voi seurata Merentutkimuslaitoksen videossa.
Maastossa kerättyä tietoa jalostetaan yleensä vielä paikkatietomenetelmien avulla (esimerkiksi interpoloimalla pistemäinen aineisto koko tutkimusalueen kattavaksi teemakartaksi) tai yhdistämällä erilaisia aineistoja matemaattisen mallinnuksen avulla (esim. SYKEn tuottama Habitaattikartta). Näin saadaan tiedot kartalla havainnollistettavaan muotoon.
Kuva: Metsähallitus 2006.
Videokameraa ohjataan veneestä käsin.
Kuva: Metsähallitus 2006.
Sukeltaja on ottanut kairausnäytteen.
Kuva: Metsähallitus 2006.
Linjasukellusta.
Kuva: Metsähallitus 2004.
