Tekstit
  Johdanto
  Modulaarisuus
  Käsiterakenne
  Leksikko
  Konstruktiot
  Spatiaalisuus

Standarditeoria (Chomsky 1957, 1965)

Noam Chomsky esitteli 1950-luvulla uuden kielioppimallin, jota hän kutsui generatiiviseksi kieliopiksi. Ensimmäinen huomiota herättänyt teos oli Syntactic Structures (1957). Näitä ajatuksiaan hän kehitteli ja laajensi vuonna 1965 ilmestyneessä teoksessaan Aspects of the Theory of Syntax. Näissä kahdessa kirjassa esitettyä mallia kutsutaan yleisesti nimellä "standarditeoria" (millä yleensä viitataan erityisesti juuri vuoden 1965 malliin). Standarditeoria perustui strukturalistiseen näkemykseen kielestä: kielen rakenne ja sitä hallitsevat säännöt ovat tutkimuksen kohteena. Myös rakenneyksiköt (sanaluokat, lausekkeet) ja kieliopin perusta (lausekerakennesäännöstö) oli strukturalisteilta peritty.

Uutta oli se, että Chomsky ryhtyi laajasti soveltamaan nk. "transformaatioita" eli rakenteen muokkauksia: elementtejä voitiin siirtää paikasta toiseen, poistaa ja lisätä. Näin syntyi kaksi syntaktista moduulia: D-rakenne ("syvärakenne", deep structure) ja S-rakenne ("pintarakenne", surface structure). D-rakenne on leksikosta ja lausekerakennesäännöstöstä johdettu rakenne, johon transformaatioita ei ole sovellettu. S-rakenne on se rakenne, johon transformaatioita on sovellettu. Esimerkiksi:

S-rakenne on suoraan yhteydessä fonologiseen rakenteeseen, mikä vaikuttaakin luontevalta, koska juuri ristiriita perussanajärjestyksen (subjekti - predikaatti - objekti: Pekka etsii Liisaa) ja toteutuneen sanajärjestyksen (objekti - subjekti - predikaatti: Liisaa Pekka etsii) välinen ero on selitetty TOPIKAALISTUS-transformaatiolla. Myös olla-verbin valenssinmukaisen subjektin puuttuminen sivulauseesta esimerkissä "Liisa tietää että on paras" on selitetty EKVI-transformaatiolla. Näin lausekerakennesäännöt ja valenssirajoitukset voitiin rajoittaa koskemaan vain D-rakennetta ja ne saatettiin pitää suhteellisen yksinkertaisina. Varsinaisten konkreettisten lauseiden poikkeavat sanajärjestykset katsottiin transformaatioiden sovelluksen tuloksiksi. Semantiikan katsottiin vastaavan D-rakennetta yhden suhteessa yhteen, joten elementin puuttuminen S-rakenteesta ei ollut esteenä sille, että se silti saatettiin ymmärtää osaksi lauseen merkitystä (tulkinnan mukaan juuri 'Liisa' on sivulauseen puuttuva subjekti). Kielenkäyttäjäthän tuntevat käyttämänsä kielen transformaatiot (vaikkakaan eivät tietenkään tietoisesti).

Standardimalli voidaan esittää kaavamaisesti seuraavalla tavalla:

Urpo Nikanne, maaliskuu 2002