Kalaterveyttä

 

 

Alkuun Kalataudit Kalankasvatus Luonnonkala Yhteystiedot Linkit Uutiset På Svenska !

VHS, Virusperäinen verenvuotoseptikemia

Toukokuun puolessavälissä vuonna 2000 voitiin lehdistä lukea teräviä otsikoita, uusi virustauti oli iskenyt suomalaiseen kalankasvatukseen. Kalankasvatusala järkyttyi tiedoista, VHS-taudille ei tunneta hoitokeinoja. Koska median kiinnostus aihetta kohtaan oli suurta saivat kansalaiset tutustua kalatauteihin varsin dramaattisella tavalla. Yleisölle kerrottiin kuitenkin puutteellisesti taudin vaikutuksista ja kuluttajien keskuudessa syntyi huoli siitä, että uskaltaako kasvatettua kalla vielä syödä?

VHS on virustauti joka aiheuttaa tautia lohikaloilla, hauella ja piikkikampelalla. Kirjolohi on ehkä herkin kalalaji. Tauti on laajalle levinnyt ja sitä esiintyy niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa ja Aasiassakin. Virusta on myös tavattu luonnonkaloilla, muun muassa Itämeren silakalla. Virusmuoto joka on eristetty luonnonkaloista on kuitenkin erilainen kuin klassista VHS-tautia aiheuttava muoto.

VHS-virusta kutsutaan myös Egtved-virukseksi tanskalaisen löytöpaikkakunnan mukaan (1949-50). Virus on Rhabdovirus ja se eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1963 Tanskassa. Se on herkkä korkeille lämpötiloille sekä alhaisille ja korkeille pH-arvoille. Vapaasti vedessä virus selviytyy ainakin vuorokauden, kylmänä säilytetyssä kalassa virus voi selviytyä viikonkin verran. Huomioitavaa on ettei pakastaminen tapa virusta, pakastettuna virus voi periaatteessa selviytyä kuinka pitkään tahansa.

Suomessa rekisteröitiin ensimmäinen VHS-tautitapaus vuonna 2000. Tauti todettiin kutakuinkin samanaikaisesti kahdessa murtovesilaitoksessa, toinen Kumlingessa, Ahvenanmaalla, ja toinen Pyhtäällä, Itäisellä Suomenlahdella. Ahvenanmaalla tautia ei tässä vaiheessa löydetty muista laitoksista mutta Pyhtäällä tautia todettiin myöhemmin useammalla laitosyksiköllä.
Vuonna 2001 tauti oli levinnyt Ahvenanmaallakin, tautia todettiin neljällä laitoksella. Seuraavana vuonna tautia todettiin 15 laitoksella, kasvu johtui ensisijaisesti siitä että kalaa oli siirretty toisiin laitosyksiköihin ennen kuin kalojen sairastumiseta oltiin tietoisia.

Taudin levinneisyys laajentui vuonna 2003 Pohjanlahdelle kun tautia keväällä todettiin Pyhämaalaisella kalanviljelylaitoksella ja myöhemmin syksyllä virusta löytyi näytteistä jotka oli otettu Pohjanmaan rannikolta pyydetyistä nahkiaisista. Virus on myös eristetty silakasta Saaristomerellä vuonna 2004.

Tauti on monin paikoin saatu hallintaan vapaaehtoisten saneerausten ja tuotantokatkosten avulla. Tautia ei ole tavattu Pyhtään seudulla sitten vuoden 2001 eikä Pyhämaallakaan vuoden 2003 jälkeen. Ahvenamaalla kehitys on kulkenut molempiin suuntiin, moni laitos on onnistuneesti saneerattu. Tauti on kuitenkin, ikävä kyllä,  levinnyt uusille laitoksille Ahvenamaan koillisosissa vuoden 2004 aikana.

Suomalaisista taudinpurkauksista eristetty virus eroaa niistä jotka Tanskassa on eristetty "perinteisten" VHS-tapausten yhteydessä viime vuosina. Virus muistuttaa lähinnä niitä jotka riehuivat tanskalaisissa kalanviljelylaitoksissa 1960-80-luvuilla. Virukset jotka on eristetty Suomalaisista silakoista ja nahkiaisista eivät alustavien tietojen mukaan ole samaa tyyppiä kuin ne jotka ovat aiheuttaneet tautia kalanviljelylaitoksissa.

Taudinpurkaukset ja oireet

Tautia voi esiintyä kaikenikäisellä kalalla. Pääsääntöisesti VHS on kylmän veden tauti, useimmat taudinpurkaukset syntyvät keväällä alle +10ºC, vaihtelevissa lämpötiloissa. Kun veden lämpötila lähestyy +15ºC oireet häviävät. Poikasten keskuudessa kuolleisuus voi olla sataprosenttista, isommilla kaloilla kuolleisuus vaihtelee 30 ja 70% välillä. Alhaisissa lämpötiloissa taudin eteneminen on hidasta ja päivittäinen kuolleisuus on pientä, kumulatiivinen kuolleisuus nousee kuitenkin korkeaksi. Suomessa taudinpurkaukset ovat usein alkaneet kun kaloja altistettu stressille kylmän veden aikana. Ahvenanmaalla hylkeiden aiheuttamat häiriöt ovat usein olleet laukaiseva tekijä, kuten myös kalojen kuljettaminen teuraaksi tai talvehtimaan. Tähänastisten kokemusten mukaan vastasaapuneet uudet poikaset eivät ole olleet erityisen alttiita keväisille taudinpurkauksille.

Akuuteissa taudinpurkauksissa oireet ovat  korkeaa kuolleisuutta lukuunottamatta vähäiset (nopea taudinkulku on yleisintä pienillä kaloilla). Jonkin ajan kuluttua nähdään aneemisia kaloja joiden iho on tummunut ja silmät pullistuneet. Kalat ovat laiskoja, mutta välillä ne ryntäilevät ja uivat kierreuintia. Ihossa ja silmissä tavataan verenpurkaumia. Kalaa avatessa nähdään verenpurkaumia lihaksistossa ja sisäelimissä. Vatsaontelo voi olla nesteen täyttämä, kudosnestettä ja verta valuu viruksen vaurioittamista vatsaontelon seinämistä.

Verenvuotoja vatsaontelon seinämissä VHS-tautia sairastavassa kirjolohessa. Akuuttia verenvuotoa (yllä) ja VHS-taudin kroonisempaa vaihetta sairastavalla kirjolohella (alla).

Muutaman viikon kuluttua tauti siirtyy krooniseen vaiheeseen, kalat ovat yhä tummia ja silmät ovat pullistuneet. Kalat ovat aneemisia, vatsa on pullistunut mutta kuolleisuus on vähäistä. Taudin vaihetta ilmentävät voimakkaat uintiliikkeet, kalat kiertävät pituusakselinsa ympäri laskeutuakseen apaattisina altaan pohjalle.

Tartunta

Virus tarttuu horisontaalisesti veden kautta tai kun kalat ovat kosketuksissa toisiinsa. Akuuteissa taudinpurkauksissa erittyy miljoonia viruspartikkeleita veteen, mikäli muita kaloja on lähettyvillä voivat virtausten mukanaan kuljettamat virukset tartuttaa nekin. Luonnokala ja karkulaiset voivat nekin kuljettaa virusta pitkiä matkoja. Vertikaalista tartuntaa mädin kautta ei tunneta, virusta voi esiintyä ovarionesteessä mutta kuolee mätiä desinfioitaessa. Taudin itämisaika on 3-4 päivästä  muutamaan viikkoon (koeolosuhteissa). Suomessa taudinoireita on havaittu parin, kolmen viikon kuluttua sen jälkeen kun kaloja on altistunut stressille.

Hoito ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Sairastuneen kalan hoitokeinoja ei tunneta. Taudin poistamiseksi laitokselta on laitoksen kaikki kalat hävitettävä ja laitoksen välineet desinfioitava huolella. Ruotsin länsirannikolla on käynyt niin että saneerattu laitos on saanut uuden VHS-tartunnan, tauti voi olla vaikea hävittää olosuhteissa jossa tauti voi esiintyä esimerkiksi luonnonkalassa. tanskalaiset kokemukset ovat osoittaneet että tautisaneeraukset onnistuvat parhaiten mikäli kaikki alueen kalanviljelylaitokset saneerataan samanaikaisesti ja saneeraus viedään läpi lämpimänä vuodenaikana.


Jottei tauti saisi jalansijaa on tärkää että kalojen eri ikäluokat pidetään erillään eikä muita kaloja tulisi säilyttää perkaamista odottavien kalojen välittömässä läheisyydessä. On myös vältettävä kalojen kasvattamista perkaamoiden jätevesien vaikutusalueella. Tämä edellyttää suunnitelmallisuutta.

VHS-rokotteita kehitellään. Rokottamista tuskin sallitaan mikäli halutaan ylläpitää luokitus tautivapaana alueena ja tauti saadaan pysymään aisoissa laitos-saneerausten avulla.

Suomi on sisämaan osalta saanut VHS-vapaan statuksen. Ahvenanmaalla sekä Pyhtään ja Pyhämaan alueella on käynnissä eradikaatioohjelma jonka tavoitteena on taudin hävittäminen.

VHS kuluu vastustettaviin eläintauteihin, VHS-epäilystä on välittömästi ilmoitettava eläinlääkintäviranomaiselle.

Ahvenanmaan maakunnan, Pyhämaan ja Pyhtään alueelta/alueelle tapahtuvista kalasiiroista sekä perkausjätteen käsittelystä säädetään asetuksin VHS-taudin johdosta. Katso tarkemmin Eviran VHS-sivuilta. Kalanviljely-toimintaan vaikuttavat myös eradikaatioohjelma sekä yksittäisille laitoksille annetut rajoittavat määräykset.

 


Takaisin