Kalaterveyttä

 

 

Kalojen loiset

Loishakemisto

Diphyllobothrium dendriticum, Lokkilapamato

Diphyllobothrium -suvun lapamatoja esiintyy kaloilla ainoastaan plerocercoidi-toukkien muodossa.

Lokkilapamadolla on elämänkierto  jossa lokkilinnut ovat lopullisia isäntiä. Linnun suolesta voi löytää sukukypsän lapamadon joka tuottaa munia. Munat joutuvat vesiympäristöön jossa niistä kehittyy coracidium-toukkia jotka infektoivat pieniä planktonäyriäisiä, copepodeja. Plerocercoidi-toukat kehittyvät planktonäyriäisiä syövissä kaloissa (lohensukuiset kalat, made ja kolmipiikki) jotka syövät infektoituneita copepodeja. Petokalat jotka syövät infektoituneita kaloja voivat myös saada tartunnan sitä kautta. Kun lokit syövät plerocercoideja sisältävän kalan (tai kalanperkeitä) kehittyy jälleen sukukypsiä lapamatoja lokin suolessa - elämänkierto jatkuu.

Lokkilapamadon, D. dendriticum, toukan aiheuttamia rakkuloita siian suolistolla  (nuolet). Rakkuloista löytyy 0,5 - 2 cm mittainen plerocercoidi-toukka.

Siialla toukkia tavataan usein rakkuloissa kalan suoliston pinnalla. Muilla lohikaloilla toukat rakkuloituvat harvemmin ja ne voivat vaeltaa kalan kudoksissa aiheuttaen vakavia vammoja. Tauti on muutamissa tapauksissa aiheuttanut vakavia taudinpurkauksia joissa kuolleisuus on ollut huomattavaa lämpimän veden aikaan. Kuolinsyy on ollut eri elimille aiheutuneet kudosvauriot. Sydänvauriot ovat monessa tapauksessa olleet kuolinsyynä, toukat voivat myös aiheuttaa tukoksia verenkierrossa.

Tautia voi olla vaikeaa torjua mikäli kalat elävät vesistössä jossa tautia esiintyy paljon luonnonkaloissa. Lokkilapamato voi lyhytaikaisesti elää nisäkkäiden, ihmisenkin, suolistossa.