Kalaterveyttä |
|
Kalan kidukset ovat varsin suuri osa kalan ulkopintaa. Yhdessä ihon ja vatsan-suoliston kanssa ne muodostava eristävän kerroksen kalan sisäpuolen ja ympäristön välille. Kalan kiduksilla on monta tehtävää. Tärkein on ehkä kaasunvaihto veden ja verenkierron välillä eli hengitys. Kiduksissa happi siirtyy vedestä vereen ja hiilidioksidi verestä veteen. Tämän mahdollis-tamiseksi kidusten pintasolukko on ohut, ohuimmillaan veden ja verenkierron välinen solukko on ainoastaan yhden solukerroksen paksuinen. Kidusten ohut pintasolukko taas asettaa vaatimuksia kalan nestetasapainon säilyttämiselle.
Makean veden kalat eivät yleensä selviydy suolaisessa vedessä eivätkä merivesikalat makeassa. Itämeren murtovesi on eräänlainen rajatapaus jossa molempia ryhmiä esiintyy. Vaelluskalat pystyvät sopeutumaan molempiin ympäristöihin. Kalan aineenvaihdunnassa syntyvät typpiyhdisteet kala erittää pääasiassa ammoniakin muodossa. Ammoniakki erittyy veteen kidusten kautta. Terveen kalan kidukset ovat väriltään voimakkaan punaiset eikä niissä ole näkyvää limaa. Anemiatiloissa, esimerkiksi kroonisissa infektiosairauksissa kidukset ovat vaaleat ja värittömät. Mikäli kidukset altistuvat pintavaurioille tai muulle ärsytykselle ne reagoivat lisäämällä limaneritystä, seuraavassa vaiheessa pintasolukon kasvu häiriintyy ja solukko kasvaa umpeen. Lisääntynyt limaneritys altistaa kidukset bakteeri-infektioille ja tilanne pahenee pahenemistaan. |
|
Takaisin
|