12.8.2004

Maija Perho
Kansanedustaja
Juhlaseminaarin kansainvälisen ohjelmatyöryhmän puheenjohtaja


Ihmisoikeudet eivät toteudu ilman tasa-arvoa

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta YK:n Pekingin naisten maailmankonferenssista. Me täällä Turussa kokoonnumme Pohjoismaisen Foorumin 10-vuotisjuhlan merkeissä arvioimaan kuluneen vuosikymmenen kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä. Kysymys on paljolti samoista asioista kuin Pekingissä; Ovatko naisten oikeudet tänä päivänä ihmisoikeuksia tai toisin päin; onko naisilla oike-us syrjimättömyyteen työelämässä, koulutuksessa, avioliitossa ja suvun jäsenenä, tasavertaisuuteen lain edessä, poliittiseen päätöksentekoon, samaan palkkaan samasta työstä, oikeus seksuaali- ja li-sääntymisterveyteen. Luetteloa voisi jatkaa vieläkin pidemmälle.

Me täällä tiedämme olevamme etuoikeutettuja monessa suhteessa niihin naisiin nähden, jotka us-konnon ja traditioiden varjolla on alistettu miesten ja hallitsevan eliitin mielivallan alle, jotka elävät loputtomien sotien ja epävarmuuden oloissa, joilla ei ole mahdollisuutta omaan elantoon, jotka ovat ihmiskaupan uhreja. Näitä epäkohtia olemme sitoutuneet ehkäisemään ihmisoikeuspolitiikassa sekä osana YK:n köyhyysohjelmaa ja Millenium -julistusta.

Suhteellisesti parempi asemamme ei kuitenkaan oikeuta meitä sulkemaan silmiämme niiltä ongel-milta, joita on noussut esiin viime vuosina maissamme ja maanosassamme. Suomen raportti Pekin-gin tavoitteiden seurannasta osoittaa esimerkiksi Naisjärjestöjen Keskusliiton arvion mukaan, että naiset pääsevät yhä harvoin johtaville paikoille, julkisessa hallinnossa naiset ovat miehiä useammin lyhytaikaisissa työsuhteissa, mikä vaikeuttaa pysyvää työllistymistä ja nostaa ensisynnyttäjien kes-ki-ikää ja että naisiin kohdistuva väkivalta ja naiskauppa on jatkuvasti lisääntynyt.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat toimineet YK:ssa, sen erityisjärjestöissä ja operatiivisissa ohjel-missa sekä kansainvälisissä konferensseissa aktiivisesti naisten oikeuksien puolesta. Erityisiä pai-nopistealueita ovat naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet, mm. seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien edis-täminen, naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen, naisten ja tyttöjen koulutuksen korostaminen sekä naisiin kohdistuvia globalisaation vaikutuksia koskevat kysymykset. Myös EU:n jäsenyyden ehtona on maan ihmisoikeuspolitiikan ja naisten oikeuksien hyväksyttävä taso. Jäsenyyttä toivoval-ta Turkilta mm. edellytetään merkittäviä edistysaskeleita naisten oikeuksien toteuttamisessa sekä lainsäädännössä että sen täytäntöön panossa. Upea näyttö kansainvälisen painostuksen voimasta oli nigerialaisen Safiya Hussainin kuolemantuomion peruuttaminen. Vanhakantainen islamilainen sha-rialaki oli tuominnut hänet kuolemaan, koska hän odotti aviotonta lasta.

Tyttöjen koulutus on avain parempiin ihmisoikeuksiin sekä kansallisen kehitystason nousuun. Kou-lutetut tytöt tulevat tietoiseksi yhteiskunnasta, sen epäkohdista ja omasta asemastaan. Koulutetuilla tytöillä on paremmat tiedot terveydestä, ehkäisystä ja ravinnosta. Koulutetusta tytöstä kasvaa per-heeseen, toimeentuloon ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyvistä asioista ymmärtävä nainen, joka usein kouluttautuu edelleen. Mikä tärkeintä: Koulutettu nainen laittaa aina lapsensakin kouluun! Unicef on yhdessä monista projekteistaan toteuttanut yksinkertaista ideaa. Kun rakennetaan kaivoja asutuksen lähelle, tyttöjen aika ei kulu vedenhakuun vaan se voidaan käyttää koulun käymiseen.

Ja toisin päin: Kun naiset kärsivät, heidän lapsensa kärsivät ja se vaikuttaa myös talouselämän elin-voimaisuuteen – kansainvälisen kaupan ja markkinatalouden edellytykset sekä elintason nousu ovat heikot yhteiskunnassa, jossa naiset eivät saa koulutusta ja osallistu aktiivisesti työelämään. Naisten heikko yhteiskunnallinen asema syövyttää perheiden, yhteisöjen ja kansakuntien jatkuvuuden perus-taa sekä vaarantaa toiveet demokratiasta ja yleismaailmallisesta hyvinvoinnista.

Yksi Pekingin keskeisiä strategisia tavoitteita on parantaa naisten terveydellistä asemaa kaikissa maanosissa. Perhesuunnittelu, seksuaaliterveyden parantaminen ja turvallisemmat synnytykset vaa-tivat monissa kehitysmaissa vahvoja poliittisia päätöksiä ja asenteiden muutosta. Länsimaiden tuki on tässä prosessissa tärkeä, mutta esimerkiksi prostituutio aiheuttaa ns. korkean terveydenhuollon maissa naisten terveyden kannalta ongelmia, joilta ei voida silmiä ummistaa.

Maapallolla on lukuisia kriisipesäkkeitä, joissa naiset joutuvat suoriutumaan arkipäivän askareista ja lasten hoidosta epäinhimillisissä oloissa. Sotaa käyvissä maissa naisten raiskaamiset ja pahoinpi-telyt ovat lisääntyneet. Myös Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma. Häpeälli-sen yleisen perheväkivallan lisäksi naisiin työtehtävissä kohdistuva väkivalta tai sen uhka on hälyt-tävästi lisääntynyt. Lisäksi ihmiskauppa on ihmisoikeusongelma, joka koskettaa myös seminaarim-me osanottajamaita. Ihmiskaupan torjumiseksi tarvitaan laajaa pohjoismaista, eurooppalaista ja glo-baalia yhteistyötä.

Naisten oikeuksien toteutuminen vaatii olemassa olevien hallitusten sitoumusten, ohjelmien ja laki-en toimeenpanoa. Myös kehitysyhteistyössä on haasteena olemassa olevien lakien ja sopimusten tehokkaampi hyväksikäyttö ohjelmasuunnittelussa. Lähes kaikissa maailman maissa, ml. Suomen kehitysyhteistyön yhteistyömaissa, on olemassa kohtuullisen selkeät omat strategiat ja suuntaviivat siitä, miten edetä. Toimeenpanon edellytyksenä ovat vahva poliittinen tahto, riittävät taloudelliset voimavarat tasa-arvotyöhön sekä tasa-arvoa edistävien toimielinten roolin muuttaminen marginaali-sesta keskeiseksi. Meille tuttu termi valtavirtaistaminen –mainstreaming merkitsee tasa-arvo-näkökulman nivomista muuhun politiikkaan – ei erillistä juhlapuhein kuorrutettua saareketta, johon viittaamalla vapaudutaan toistoimilta.

Suomalaisina mielellämme mainostamme sitä, että maamme naiset saivat ensimmäisinä maailmassa äänioikeuden; v. 2006 tästä saavutuksesta on kulunut 100 vuotta. Äänioikeudella ja naisten alueelli-sella ja paikallisella poliittisella osallistumisella on ollut ratkaiseva merkitys naisten tasa-arvokehitykselle ja lasten ja perheiden hyvinvoinnille. Mikäli naisten poliittinen osallistuminen olisi ollut tapahtunutta kehitystä huomattavasti matalammalla tasolla, tuskin Suomessa ja muissa poh-joismaissa olisi kattavaa päivähoitoa, kouluruokailua, pitkiä äitiyslomia ja isyysvapaita sekä hoito-vapaita. Näidenkään peruspalvelujen riittävyys, laatu ja saavutetut edut eivät ole itsestäänselvyys, vaan niitä on puolustettava, kun rahanjaosta eri tarkoituksiin päätetään. Läheskään aina ekonomistit eivät miellä sitä, että ko. palvelut ja etuudet ovat osa elinkeinoelämän toimintaympäristöä, edellytys naisten työssäkäynnille ja työpanokselle. Tasa-arvon kannalta ne varjelevat naisia taloudellisten suhdanteiden heittopussin kohtalolta.

Toivonkin, että sisaremme uusissa EU-maissa vaikuttavat omissa puolueissaan siihen, että naisia on riittävästi ehdolla paikallis- ja valtakunnallisissa vaaleissa ja sitä kautta saamassa tärkeitä tehtäviä päätöksenteon eri tasoilla. Kun Hillary Clinton vieraili 1996 Suomessa, hän tapasi merkittävän jou-kon suomalaisia vaikuttajanaisia; eduskunnan puhemiehen, ulkoministerin, puolustusministerin sekä Suomen Pankin pääjohtajan. Rouva Clintoniin tapaaminen teki suuren vaikutuksen ja silloin vakuutuin myös itse siitä, että olemme päässeet jo aika pitkälle naisten poliittisessa tasavertaisuu-dessa. Ja kuten tiedätte, meillä on naispresidentti, joka on tämän juhlaseminaarin suojelija.

Asetettaessa kunnallis- ja paikallishallinnon päättäviä elimiä sekä valtiollisia toimielimiä sukupuo-likiintiöt ovat tuoneet runsaasti lisää naisnäkökulmaa myös niihin lautakuntiin ja kunnallishallituk-siin, joissa ennen lakia miehillä oli selkeä enemmistö. Naisnäkökulma on olennaisen tärkeä päätet-täessä maankäytöstä ja rakentamisesta ts. yhteiskunnan toimivuudesta lasten, autottomien perheen- ja ansioäitien sekä vanhusten ja vammaisten liikkumisesta ja palvelujen saavutettavuudesta.

Kun kiintiöistä n. kymmenen vuotta sitten säädettiin eduskunnassa, varsinkin nuorimmat naiskan-sanedustajat vastustivat kiintiöitä, koska he eivät halunneet tulla nimetyksi mihinkään ns. kiintiö-naisina. Me varttuneemmat edustajat totesimme vähän kyyninen hymy suupielessä, että todellisuus opettaa tai kuten Suomessa suositun sanonnan mukaan "Siperia opettaa". Kiintiöiden tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomiksi, mutta milloin – se päivä lienee vielä kaukana.

Suomen EU-puheenjohtajakaudella teetettiin selvitys naisten osuudesta päätöksenteossa ja julkisen hallinnon johtotehtävissä eri jäsenmaissa. Tulos oli hyvä poliittisen päätöksenteon osalta, mutta miltei shokki johtavissa asemissa olevien naisten osalta. Olimme EU-maista häntäpäässä. Tuloksen julkistamisen jälkeen on ryhdistäydytty, ministeriöiden osasto- ja apulaisosastopäällikkötasolle on nimetty yhä enemmän päteviä naisia – myös miespuolisten ministerien toimesta. Tämä esimerkki osoittaa, että tasa-arvoon ja naisten asemaan liittyvää tutkimus- ja selvitystyötä sekä tilastointia on hyödyllistä, jopa välttämätöntä tehdä.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on laaja yhteiskunnallinen arvokysymys ja pitkäaikainen tasa-arvotavoite, joka koskee sekä naisia että miehiä. Sen syvällistä merkitystä ei vieläkään nähdä riittävän laajana. Kyse ei ole pelkästään siitä, minkä pituiseen työpäivään pienen koululaisen äidillä tai isällä on mahdollisuus ja kuinka suurta kotihoidontukea kotona lastaan hoitava vanhempi voi saada. Nämä esimerkit ovat tärkeitä konkreettisia myönnytyksiä perheiden hyvinvoinnin puolesta, mutta niistä on iloa vain osalle, niin kauan kuin työ- ja yrityskulttuuri suosii työntekijöiden tappo-tahtista sitoutumista työtehtäviinsä kaiken muun elämän kustannuksella. Hallitusten tulee luoda yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa edellytyksiä työaikajärjestelyihin, joissa perheiden tarpeet ja lasten etu otetaan paremmin huomioon. Vastuun tästä yhteensovittamisesta kantavat poliittisten päättäjien lisäksi ammattiyhdistykset sekä työnantajat.

Naisten osuus yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä on pitkään ollut noin kolmannes. Suomessa tämä osuus on suhteellisesti suurempi kuin muissa EU-maissa. Naiset perustavat pääasiassa pieniä ja pai-kallisia, korkeintaan muutaman työntekijän yrityksiä. Nämä yritykset liittyvät usein paikallisten palvelujen sekä elinvoimaisuuden paranemiseen. Naisyrittäjä on eriarvoisessa asemassa sekä mitä tulee miesyrittäjään että mitä tulee työsuhteessa olevaan kanssasisareensa. Erityisesti perheeseen liittyvät tehtävät määrittelevät pitkälti naisen mahdollisuuksia toimia yrittäjänä. Esimerkiksi lapsen syntymä pakottaa monen naisyrittäjän lopettamaan yritystoimintansa kokonaan. Tänä syksynä Suomessa voimaan tuleva osittaista hoitovapaata ja hoitorahaoikeutta laajentava laki ei koske yrittä-jävanhempia. Yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä on tärkeää madaltaa asettamalla naisyrittäjät lainsää-dännössä ja sosiaaliturvassa samaan asemaan palkansaajanaisten kanssa. Samalla tulee aktiivisesti tukea erilaisia hankkeita sijaisyrittäjyyden laajentamiseksi koko valtakunnan alueelle.

Arvoisat kuulijat!
Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Oikeus tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja, oikeus saada ja edistää koulutusta, oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiseen, oikeus olla taloudellisesti itsenäinen, olla tasa-vertainen lain edessä ja oikeus osal-listua päätöksentekoon on myös naisen oikeus. Rodusta, kansallisuudesta, uskonnosta tai yhteis-kunnallisesta asemasta riippumatta.

Haluan lopuksi kiittää kansainvälisen ohjelmatoimikuntamme aktiivisia jäseniä siitä, että yhteistyöl-lä eri osanottajamaat tarjoavat monipuolisen ja korkeatasoisen ohjelmakokonaisuuden. Naisen asemaa työelämässä, perheessä, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, mediassa käsitellään moni-puolisesti ja pureudutaan Itämeren alueen pahimmin naisia koskevaan ihmisoikeusongelmaan l. naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, ihmiskauppaan ja prostituutioon. On myös upeata, että olemme saaneet luennoitsijoiksi kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa ja naisten oikeuksien puolustajina ansioituneet naiset Marjatta Rasin ja Elisabeth Rehnin ja monia muita vahvoja vaikuttajanaisia.

Bästa åhörare

Till sist vill jag tacka de aktiva medlemmarna i vår programkommitté för det mångsidiga och kvali-tativt högtstående program som möjliggjorts genom samarbete mellan deltagarländerna. Kvinnans ställning i arbetslivet, familjen, det samhälleliga beslutsfattandet och medierna behandlas på ett mångsidigt sätt. I Östersjöområdet är våldet mot kvinnorna, kvinnohandeln och prostitutionen det största problemet när det gäller de mänskliga rättigheterna, och också de här frågorna behandlas ingående. Det är också mycket glädjande, att vi som föreläsare fått Marjatta Rasi och Elisabeth Rehn, två kvinnor som förtjänstfullt arbetat med internationella frågor rörande de mänskliga rätti-gheterna och försvarat kvinnornas rättigheter, samt flera andra starka påverkarkvinnor.

Jag hoppas att ni, när ni åker hem till ert eget arbete från det här jubileumsseminiariet, ytterligare engagerats i kampen för kvinnornas rättigheter i ert eget land och i hela världen. En sporre är, trots alla bakslag, de framsteg som gjorts med hjälp av samarbete och solidaritet. Beröm en kvinna per dag, tro på er själva och på att också en kvinnas euro kan vara en hel euro! Tro på att det är möjligt att förena arbete, familjeliv och engagemang på ett harmoniskt sätt och på ett gott och jämställt kamratskap med männen. Jag önskar er ett givande jubileumsseminarium.

Toivon, että palaatte tästä juhlaseminaarista omiin tehtäviinne sitoutuneina kamppailemaan oman maamme ja maailman naisten oikeuksien puolesta. Tähän kannustakoon se edistys, joka monista takaiskuista huolimatta on saavutettu yhteistyöllä ja keskinäisellä solidaarisuudella. Kehukaa nainen päivässä, uskokaa itseenne ja siihen, että naisen eurokin voi olla kokonainen, että työn, perhe-elämän ja osallistumisen harmoninen yhdistäminen ja hyvä tasavertainen kumppanuus miesten kanssa on mahdollista.
Toivotan teille antoisaa juhlaseminaaria!